Ja minähän ostin. Tai siis tilasin sen kolmen numeron näytetilauksen, osittain saadakseni ihanan Nora Norwayn helmikaulanauhan kaveriksi jouluna saamilleni helmikorviksille. Tämä helmikuun uudistunut Evita oli siis tilausjaksoni ensimmäinen numero, ja tuli minulle toissapäivän postissa.
Olen itse tykännyt Evitasta ihan valtavasti alusta asti. Siellä on hyviä juttuja, ja kaikista nurkissani pyörivistä lehdistä Evitat heitän viimeisenä - jos silloinkaan - menemään. Tykkään lehden jutuista ja elämänasenteesta.
Mutta tämä uudistus. Joka ikinen lehden juttu on joko nelikymppisille tai ainakin nelikymppisistä naisista. En tiedä, onko tämä nyt lehden uusi linjaus vai onko kyseessä vain yhden numeron teema. Mutta itse en ainakaan laittaisi tällaista teemaa kovasti mainostettuun uudistuksen ensimmäiseen numeroon. Koska ainakin minut tämä karkotti totaalisesti.
Onhan siellä seassa edelleen ihan mielenkiintoisia juttuja. Mutta kuinkahan monta aukeamaa selasin lukematta läpi vain, koska en tuntenut aiheen koskevan minua, 23-vuotiasta? Ikinä ennen Evitaa lukiessani ei ole käynyt näin. Eli vaikka E olisi tätä ennenkin ollut suunnattu neljänkympin paikkeilla oleville, elämäänsä hehkuville naisille, se ei ole millään tavalla paistanut sivuista läpi, vaan lehti on tuntunut iättömältä. Tai mistäs minä tiedän, oliko se iätön, mutta itseni ikäiselle se ainakin sopi. Nyt tuntuu siltä, etten saa koko lehdestä paljon mitään irti.
Saa nyt nähdä. Minulle on tulossa vielä kaksi lehteä, voihan olla, että niihin tämän ikäkysymyksen kulmia on jo pyöristetty. Mutta jos uusi suunta on tämä, taidan joutua etsimään uuden lempilehden ainakin viidentoista vuoden ajaksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti